Ehkä ensin olennaiset tiedot, eli oon Anniina, 17-vuotias tyttönen pohjanmaalta ja opiskelen toista vuotta lukiossa. Koulu menee ihan jees, välillä on päiviä kun oikeasti jopa tekee mieli lukea jotain uusia juttuja ja välillä sit on päiviä kun ei kiinnosta ollenkaan. Lukion aion kuitenkin käydä sitkeästi loppuun ja hyvät arvosanatkaan eivät olisi pahitteeksi. :D
Tykkään tosi paljon musiikista, elokuvista, hyvistä (ehkä välillä huonoistakin) tv-ohjelmista, teattereista, ihmisistä, kesästä, kauniista asioista, eläimistä and so on... Pidän itteäni optimistisena ihmisenä. Yritän ettiä kaikista asioista jotain positiivista, vaikka aina se ei kuitenkaan onnistu. Kuten esim.joskus aiemmassa postauksessani kerroin, niin inhoan Suomen talvea! Se on vaan asia josta en löydä paljon positiivisia asioita.
Yleensä mun kaverit kuvailee mua rennoksi ja varmaan aika iloiseksi? Rentoudella tarkotan sitä, että osaan ottaa asiat lunkisti. En stressaa pienistä asioista yms. Ja kuulemma mun rentous näkyy myös mun olemuksessa, kävelyssä, ehkä myös siinä että jopa syön hitaasti, or am I right? :D:D Pyrin yleensäkin nauttimaan elämästä ja siks yritän välttää turhaa synkistelyä ja sen sellasta.
No sitten huonoja puolia. Oon todella huono suunnittelemaan tai järjestämään asioita. Toisaalta se on vahvuus, mutta toisaalta tosi suuri heikkous. Vahvuutena sitä voi pitää siksi, että parhaat hetket on oikeasti sellasia mitä ei oo etukäteen suunniteltu, kukaan ei osaa odottaa niiden tapahtumista. Mun mielestä myös liika suunnittelu saattaa joskus rajoittaa ihmisiä kaavamaisuudellaan. Heikkous se on siinä vaiheessa kun on esim. koeviikko ja olisi miljoona asiaa rästissä tekemättä. Kun ei suunnittele mitään ja ajattelee vaan että tekee asiat sitten kun tuntuu siltä, niin ne saattaa jäädä aika viime tippaan, nimimerkillä kokemusta on. Mun järjestelmällisyyden puutteen huomaa myös ihan siinä kun kattoo mun huonetta. Lattialta löytyy vaatteita ja meikit on hyllyissä miten sattuu... No, ehkä mä joskus opin.
Mun tulevaisuus.... Se on mulle vielä suuri musta aukko. Toki mulla on unelmia, mutta en tiedä miten realistisia ne sitten oikeasti on. Jotenkin musta vaan on aina tuntunut siltä etten halua tehdä työkseni mitään "normaalia". En sitten tiedä mihin elämä mut vie mukanaan, mutta se on sitten sen ajan murhe. Tiedän kuitenkin sen, että jossain elämänvaiheessa haluan asua ulkomailla, vähemmän tai kauemman aikaa, mutta kumminkin! Nyt mulla ei tuu enää mitään mielenkiintoista mieleen, jääpä ainakin jotain kerrottavaa seuraaviinkiin postauksiin. Eli ciao!
...Ainiin, ja kuvat tosiaan we♥it
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Thanks for your comment!